Aloittaessani mielipidetekstin kirjoittamisen, kävin aluksi läpi mitä sosiaalisilla medialla ja elinikäisellä oppimisella tarkoitetaan. Halusin käsitellä aihetta mahdollisimman laajasti, joten käsitteiden määritteleminen oli paikallaan tämän mahdollistamiseksi. Kun aloitin tekstin kirjoittamisen, tuntui kuitenkin etten saa aiheesta tiivistä ja yhtenäistä pakettia. Aihe oli laaja, joten tuntui että tekstini rönsyili ja punainen lanka oli kadoksissa. Koska halusin teksistäni yhtenäisen ja johdonmukaisin päätin valita tietyn näkökulman ja  rajata sen koskemaan sosiaalisen median antamia mahdollisuuksia elinikäisessä oppimisessa. Vaikka elinikäinen oppiminen sosiaalisessa mediassa sisältää myös uhkakuvia, päätin tässä tekstissä käsitellä ainoastaan sen mahdollisuuksia.

Pohdin pitkään tekstini julkaisupaikkaa. Toisin kuin mielipideteksteillä yleensä, en tavoitellut tekstilleni suuria lukijamääriä, mikä rajasi osan julkaisupaikoista pois liiallisen näkyvyyden kautta. Kurssilla opin juuri pohtimaan eri sosiaalisten medioiden sopivuutta eri tilanteisiin. Sosiaalista mediaa tulee osata hyödyntää kunkin tarkoituksen mukaisesti. Tavoite määrittää paljon sitä, miten sosiaalista mediaa käyttää ja missä tekstin, tai muun julkaisun, julkaisee. Mielestäni julkaisupaikka onkin tärkein seikka tekstin kannalta, sillä sosiaalisesta mediasta löytyy niin monenlaisia julkaisupaikkoja. Näin ollen päädyin julkaisemaan mielipidetekstini blogissani. Blogissani se saavuttaa oikean kohdeyleisön: muut kyseisien kurssin käyneet opiskelijat, jotka voivat kommentoida ja ottaa kantaa ajatuksiini kommenttiboxissa. Pystyn paremmin seisomaan myös sanojeni takana, kun lukijat löytyvät samalta sivustolta myös muita tekstejäni ja pystyvät näin syventymään ajatuksiini ja näkemyksiini paremmin kuin vain yhden tekstin varassa.

Mielipidetekstiä kirjoittaessani kävin läpi useita eri julkaisupaikkoja ja niiden tekstejä. Sain useiden sivustojen kautta paljon vinkkejä omaan tekstini kirjoittamiseen ja julkaisuun. Kävin esimerkiksi Suomi24 keskustelupalstan tekstejä eri aiheista tarkasti läpi ja omaksuin täältä tiettyjä periaatteita mielipidetekstin kirjoittamiseen, kuten esimerkiksi sen, että ollakseen vakuuttava täytyy perustella mielipiteensä hyvin ja monin tavoin. Opin myös sen, että netissä kirjoittaessa tulee kirjoittaa tiivisti.  Opin myös sen, että  julkaisuaika on tärkeä tekstn kannata. Teksti täytyy osata julkaista oikeaan aikaan niin, että se ei huku muiden tekstien joukkoon, vaan pysyy näkyvillä. Sen tulee olla myös ajankohtainen. Esimerkiksi oman tekstini julkaisuajankohta oli siinä mielessä mielestäni hyvä, että kasvatuskysymykset ja sosiaalinen media ovat aiheena olleet pinnalla jo tovin, mutta joululoma julkaisuajankohtana oli toisaalta huono, sillä loma aikaan ihmiset harvoin paneutuvat asioihin kovin innokkaasti. Toisaalta sosiaalisen median hyvänä puolena tähän liittyy se, että toisin kuin sanomalehti, internetissä tekstit eivät ”vanhene” vaan ovat löydettävissä sieltä vielä myöhemminkin, kun vain osaa etsiä.

Kokonaisuudessaan mielipideteksin laatiminen ja ylipäätään blogin kirjoittaminen oli opettavainen kokemus, josta opin itsevarmuutta kirjoittajana ja opin näkemään sosiaalisen median uudessa näkökulmassa, jossa sillä on paljon mahdollisuuksia ja jotka kannattaa myös minun tulevaisuudessa hyödyntää.

Elinikäistä oppimista sosiaalisessa mediassa

Sosiaalinen media toimii monin tavoin opettavaisena kanavana. Sosiaalisen median kautta saa valtavan määrän tietoa lähes tulkoon asiasta kuin asiasta. Itse olen sosiaalisen median kautta saanut parin viikon sisään tietoa USA:n presidentin vaaleista, Suomen historiasta talvisodan aikaan ja oppinut päättelemään kaulahuivin oikeaoppisesti. Lisäksi tieto löytyy sosiaalisesta mediasta nopeasti. Vastaukset löytyvät parin klikkauksen päästä. Ja jos tiedon etsintä itselle tuntuu liian vaikealta, on helppoa naputella esimerkiksi  facebookiin tilapäivitys ”Tietääkö kukaan..” ja vastauksia satelee.
Sosiaalisen median tiedon jako kanavien, kuten youtuben kautta voi katsella kokonaisia luentoja. Esimerkiksi kasvatustieteiden uusi TEDx luentosysteemi löytyy kokonaisuudessaan Youtubesta jossa se on kaikkien katseltavissa ja hyödynnettävissä.

Sosiaalisessa mediassa oppii ennen kaikkea sosiaalisuutta. Siinä opitaan ilmaisemaan itseä, ottamaan kantaa, keskustelemaan ja kommentoimaan. Sosiaalinen media opettaa vastavuoroisuutta. Sosiaalinen media opettaa argumentaatio taitoja. Harvoin mediassa saa esittää väitteitä ilman, että kukaan tulee vaatimaan perusteluita esitetylle asialle.
Sosiaalinen media tukee elinikäisen oppimisen periaatetta laajentamalla oppimisympäristön käsitettä. Elinikäinen oppiminen sijoittuu usein aivan muualle kuin pelkkään luokkahuoneeseen tai luentosaliin. Sosiaalisen median eri sivustojen kautta voi oppia uutta ja kehittää vanhoja taitoja. Blogit tarjoavat ohjeita niin käsitöihin, eläintenhoitoon kuin ruoanlaittoon. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden oppimiseen ja itsensä kehittämiseen myös siinä vaiheessa kun varsinainen koulutaival on jäänyt taakse.

Mielestäni sosiaalinen media on rikastuttanut ja antanut uusia mahdollisuuksia elinikäisen oppimisen ihanteen täÿtännössä. Sosiaalinen media ei kuitenkaan ainakaan tässä vaiheessa pysty täysin korvaamaan perinteistä opetusta, korkeintaan täydentämään ja monipuolistamaan sitä. Mutta en epäile ollenkaan etteikö se tulevaisuudessa olisi mahdollista.

Kun luennoitsija pari viikkoa sitten antoi meille kasvatustieteiden uusille opiskelijoille tehtävän luoda osana kurssia blogi jossa käsitellään mediaa ja oppimista, oli ensimmäinen ajatukseni kurssin keskeyttäminen.  Ajatus siitä, että joutuisin julkisesti kirjoittamaan ajatuksistani ja mielipiteistäni tuntui oudolta - enhän edes päivitä facebook tilaani!  Mistä edes kirjoittaisin? Oli ensimmäinen ajatukseni kun sain viimein sormeni näppäimistölle ja aloin kirjoittamaan ensimmäistä blogitekstiäni. Koska blogin myötä teen uuden aluevaltauksen mediassa, käsitelköön ensimmäinen blogitekstini siis suhdettani mediaan.

Jaan, siis olen? Tuo nykyajan versio Descartesin kuuluisasta lausahduksesta ei ainakaan osu ja uppoa minuun. En useinkaan päivitä facebookia, en kirjoita blogia, en jaa kuvia instagramissa. Onko suhteeni digitaaliseen mediaan siis huono tai onko sitä ollenkaan? Enkö "ole olemassa"?  Minun on vaikea ajatella näin, sillä käytän mediaa kuitenkin päivittäin. Etsin aktiivisesti tietoa netistä eri asioista, seuraan ystävieni tekemisiä facebookissa, luen blogeja ja seuraan mielenkiintoisia ihmisiä Twitterissä. Olenkin enemmän seurailija mediassa, kuin mediasisällön aktiivinen tuottaja. Seuraan, siis olen kuvaakin suhdettani mediaan melko hyvin.

Kysymykseen miksi suhteeni digitaaliseen mediaan on niin yksipuolinen en kuitenkaan keksi vastausta. Olen luonteeltani puhelias, pidän esiintymisestä, jaan asioitani ja kuulumisiani niin tutuille kuin tuntemattomille helposti ja kerron usein itsestäni liikaakin. Jostain syystä en kuitenkaan koe luontevaksi (tai tarpeelliseksi) kirjoittaa itsestäni nettiin. Ehkä pidän nettiä hieman pelottavana paikkana. Jo ala-asteella kerrotut varoituspuheet "ala laita tietojasi nettiin" ja "netissä kerran julkaistua ei saa koskaan pois" ovat syöpyneet minuun ja olen edelleen netin käytön suhteen varovainen. Ehkä ajatusmaailmani on hieman vanhanaikainen tai ylivarovainen mutta vanhoja ajatuksia on vaikea muuttaa. Saa nähdä mitä tämän blogin kirjoittaminen tekee suhteelleni mediaan ;)